Kuten jo tuossa viime tuotantokauden lopussa kerroimme, kitaranrakentaminen ei jäänyt noihin kahteen ensimmäiseen soittimeen. Allekirjoittaneella hommeli jatkui pitkin talvea mutta Kaitsun kanssa olimme harva se päivä yhteydessä ja mietittiin millä tavalla hommaa aletaan viemään etiäppäin. Koitti kesä ja huomattiin että taas tulee kiire. Kaitsun ulkomaankomennus alkaisi noin lokakuun puolenvälin tienoilla ja homma pitäisi saada käyntiin. […]

Tuossa kesänkorvilla kun saatiin naapurin kanssa laitettua ”pikku kellari -verstaamme” kohtuulliseen puutyökuntoon niin parikymmentä kilometriä keskustasta löytyi puutyöpaja joka teki huonekaluja Virolaisista jalopuista. Satuin puolivahigossa surffailemaan heidän sivulleen ja kun osoite oli tiedossa niin tottakai käymään. Käytiin siellä lankkuja läpi ja kun kerroin että materiaali tulisi kitaraan – tai bassoon, kaivoivat he esille kunnon lankun

Kun aloitimme kitaranteon syyskuun alussa oli kummallakin (uskoakseni) mielessä mielenkiintoinen ja molempien taitoja kyseenalaistava sekä haastava projekti. Varsinkin kun asetimme itsellemme aika tiukankin aikataulun. Reilu kaksi kuukautta on sinänsä riittävä aika mutta kummallakin oli omat päivätyömme ja asuinpaikkamme väliä oli 122 kilometriä. Jo alussa sovimme että kun hommia tehdään niin tehdään se yhdessä eikä kumpikaan

Sattui niin että pääsin maanantaina tulemaan kitarapajalle ja vihdoin 3 päivää aikaa tehdä projektiamme eteenpäin. Tämä olikin tärkeää koska deadlinemme lähestyy jääjäämättömästi ja soittopelit pitää olla kolmen viikon päästä valmiina joten aika sahailla kaulanauhan paikkoja. Hikeä, hiekkapaperia ja halpaa olutta oli työkakut josta lähdimme liikkeelle. Allekirjoittanut oli mokannut kaularaudan routtaamisessa joten pikku ”korjaussarja” piti tehdä