Kun me Kaitsun kanssa aloitettiin tää projekti oli kummallakin mielessä että ”kunhan saadaan toimiva soittopeli”. Itseäni en ole koskaan pitänyt pilkun***iana mutta tämä puoli tuli esille yllätten näiden episodien aikana. Ja hyvä niin, koska muuten olisi tullut varmaan vähän ”puolihuolimattomasti” tehtyä koko homma, saatika että olisi saanut tuon ”puutyökipinän” joka toivottavasti jatkuu harrastuksena hamaan vanhuuteen..
Mut nyt kun soittimet on valmiiina niin on aika käydä läpi mitä tehtiin oikein ja mitä ei.
Homman ideahan oli alunperin hyvinkin simppeli: pystyykö kaksi hyvinkin margisilla puutyötaidoilla ja netistä haetuilla opeilla rakentaa soitettavat säkökitarat. Pystyttiinkö tähän? Kyllä pystyttiin. Emme lähteneet opettamaan tekemistä (koska oppipoikina olimme itse) ja toivottavasti ei hirveästi oppeja oteta noista meidän episodeista, mutta oli siellä jotain hyvääkin juttuja jota ideoitiin. Mm. omien jigien (”työkalun ohjaustyökalu” tai jotain..) tekeminen autotallin ylijäämäpuumateriaalista toimi aika hyvin. Niiden avulla saatiin kaularaudan paikka routattua sekä otelaudan kaarevuus ja hionta hyvin maaliin.
Tuliko soittimista ”arvopelit”. Ei. Johon tietysti vaikuttaa materiaalit joita käytimme eli mentiin tosi pienellä budjetilla joka tietysti näkyy rakennusmateriaaleissa ja osissa. Mutta kaikki ketkä esim. ApiCasteria on tähän mennessä testanneet ovat kehuneet (eivät varmaan vaan päin näköä kehdanneet haukkua) soitinta, sekä itse olen tekeleestäni ihan aidosti vähän ylpeä.
Mikä sitten onnistui ja mikä meni pieleen.
Ehkä onnistumisissa suurimmat tulivat kaulan teossa. Sitä vähän liikaa molemmat jännitettiin etukäteen joten varmaan toi vähän ylimääräistä painetta ja tarkkuutta tekemisessä mutta siinä kyllä onnistuttiin ihan hyvin.
No pieleenhän meni sitten monikin asia. Vaikka niitä ”tutorial -videoita” tuli katsottua tuntikaupalla niin ei se ole sama asia kun joku ammattilainen olisi ollut paikan päällä neuvomassa. Ainakin moni ”kyllä siitä hyvä tulee” -tilanne olisi varmaan jäänyt tekemättä. Varsinkin rungon maalauksessa oli (ainakin allekirjoittaneen kohdalla) hurjia ongelmia joista osa kostautui jonkunlaisen ”hätä hätä hätä..” -tekemisen myötäkin. Mutta niinkuin monessa muussakin kohdassa ”it called learning” on ehkä se tulevaisuudessa tärkeämpi näkokulma.
Katse suuntaa jo seuraavaan soittimeen jonka tekemisessä tulee mietittyä kyllä monia juttuja, ennenkuin laittaa koneet soimaan ja alkaa tekemään. Sen verran vielä noista videoista joita tuli katsottua hurja määrä ns. oppimistarkoituksena. Jokaisella rakentajalla on vähän toisistaan poikkeava tapa tehdä kitaroita. Niin pitää ollakin koska sieltä jos jostain soitinten välille tulee niitä hiuksenhienoja eroja jotka tekevät niistä uniikin. Noista ohjeista yritettiin etsiä vähän sellainen ”kultainen keskitie” ja aika hyvin se mielestäni löydettiinkin joten seuraavassa kitarassa päästään hyödyntää noita kaikkia.. jos vaan muistetaan.
Summa summarum. Onnistuttiinko? Kyllä ja ei.. Tuliko hyvät soittimet: Kyllä … ja ei.. Meinataanko tehdä vielä toiset kitarat: TOTTA VITUSSA!