Nyt se sitten lähtee..

Tuli tuossa aika erikoinen tunnekuohu kun oltiin pari kuukautta sitten Kaitsun kanssa sovittu alkamaan kitaran rakennuksen… Syy? No samaisena syyskuun yhdeksäntenä päivänä 1984 (jKr 😉 heräsin sumuiseen syyskuun aamuun ja isälläni ja äidilläin oli asiaa ”kaupungile”. Asuimmehan onnellista maalaiselämää Jämsän metropolissa, osana Hopsun -piipiirikuntaa joten ”ihmisten ilmoille” meno tarkoitti jotain suurta ja mahtavaa…

..Ja yllätyksekseni jäi mieleen kyyti kouluun…? Olin pari vuotta ”jänkänny” -vanhemmiltani kitaraa.. johtuen ehkä siitä että parin edellisen vuoden aikana olin kuullut paljon hyvää ja raskasta rokkimusiikkia. Edellisenä synttäreinä sain ”kaksipesäisen -mankan” joka oli ollut toinen vaihtoehto kitaralle.

Koko koulupäivän jännin että isäni ja äitin tulisivat hakemaan myös minut koulusta….ja he tulivat.

Menimme Jämsän ”Sähkö ja Radio” -nimiseen liikkeeseen ihan siinä metropoin kaiken jakavan Keskuskadulla. (Keskuskatu on kokemuksieni perusteella ihan joka v**n suomalaisessa kyläpahasessa. Oisko ollu paha vaikka oisi aikoinaan mietitty kyläoikeudessa vaikka joku kansainvälinen nimi? Bulevardi ois ollut sellainen.. Muistaakseni Hangossa se on.. )

Eli sisään ”Jämsän Sähkö ja Radio”… ja siellä se oli: Rocky electric guitar. Herranjumala että se oli hieno… Sunburst -Stratocaster -kopio. Sitten tuli ongelma kun pääsimme takaisin kotiin. Vahvistimia ei ollut ja parin seuraanvan ”kaupungillakäyntireissun” jälkeen saimme piuhan Salora -mediakeskukseen josta tuli ääntä ulos.

Hauskinta oli kun tuo ääni oli tullut ulos mahtipontisen koti -hifin kautta niin havahduin: ehän tää kuullosta Deep Purplelta…Siihen äitini (havaitsin ”pienen” sarkasmin) sanoi: ”noh, soita nyt jotain”.. Mitä siihen sanoa. Otin elämässäni ensimmäiset ”sauhut” kitarasta joten mitä sillä nyt sitten tekee… ei ollu interneettiä tai juutupia jossa opetetaan Joe Satriaaniksi tunnissa. Noh, sanoin sitten siihen lakonisesti että ” Tää sähkökitara on soolosoitn ja tarttee orkesterin taustaksi”.. jälkeenpäin mietittyäni se oli ehkä ihan hyvä että noin sanoin.. koska siitä kymmenen vuotta myöhemmin tein ekan bändikeikkani.

BTW: Mutta tämän kaiken kautta on loistavaa että ystäväni Kaitsu innoistui asiasta: Rakennetaan omat kitarat. Löysin uudestaan se fiilingin kun saa jotain omilla käsillä aikaiseksi.. Jos nyt vielä lähettäisin terveiset ”Risuparralle” -yläasteen käsityöopettajalle. Jos joku muistaa mikä hänen oikea nimi oli niin korjaan tuon.

Käykää diggaamassa ja jakamassa noita videoita jos tykkäätte. Thäks.

Jaa tämä somessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top