Projekti jatkuu. Nyt aloitimme kitaranrunkojen tekemisen. Sapluunasta valmiiseen runkoon tie on pitkä ja kivinen koska ei osattu aavistaa sapluunantekovaiheessa mitä kaikkea pitää tehdä saadakseen hyvän lopputuloksen. Tässä mokia ja niiden ratkaisuja:
1. suoraan piirustuksesta sahaaminen on millintarkkaa hommaa. Tässä oltaisiin voitu tehdä niin että vietäisiin piirustukset osaavalle pajalle joka leikkaisi laserleikkurilla suoraan oikeat mallit.
2. kaulan liitoskokohta on erittäin tärkeä. Jos siinä mennään pieleen niin kitarahan on vino kuin savolaisen mieli. Eli tässäkin jouduttiin tekemään homma vähän vaikeamman kautta mutta lopputulos kyllä onnistui.
Summa summarum, homma tuntuu edelleen erittäin miellyttävältä ja rakentaminen maistuu. Vähän siinä illan pimetessä aloimme korjailemaan pakkelilla paikkoja jotka ei välttämättä korjausta olisi tarvinneet ja kun tuon kivenkovan kitin huomasimme niin hiomapaperia ja hermoja alkoi kulumaan. Onneksi olemme teräshermoisia ja tuo jälkeenmainittu kesti tämänkin koetuksen.
Seuraavaksi menemme siihen ”jännän äärelle” koska aloitamme kaulan rakentamisen. Joka jätkähän bodyn tekee mutta teeppä siihen soiva kaula. Shittiä housuissa ja pakkelinpölyä paidoissa alamme uskaliaasti seuraavaan steppiin josta videomateriaalia nähtävissä jaksossa kolme (3).
Hyvä poijjaat! Trial/error-kitaroiden metsurikurssi!
Herkkäkorvainen toivois jossain kohtaa sellaista pliisuedittiä, jossa porat ja jyrsimet olis vielä enempi taustalla, ja puheet ei menis kilpalaulannaksi koneiden kanssa. 😀
Kiitoksia kommentista. Yritämme hiljentää koneita ja puhua kovemmalla äänellä 🙂