Sattui niin että pääsin maanantaina tulemaan kitarapajalle ja vihdoin 3 päivää aikaa tehdä projektiamme eteenpäin. Tämä olikin tärkeää koska deadlinemme lähestyy jääjäämättömästi ja soittopelit pitää olla kolmen viikon päästä valmiina joten aika sahailla kaulanauhan paikkoja.
Hikeä, hiekkapaperia ja halpaa olutta oli työkakut josta lähdimme liikkeelle. Allekirjoittanut oli mokannut kaularaudan routtaamisessa joten pikku “korjaussarja” piti tehdä jotta pääsin tekemään uuden uran kaularaudalle. Tämä olikin yllättävää eli sain routattua uuden uran joskin muutama kirosana pääsi ennenkuin rauta osui kohdalleen. Mutta rauta on nyt hyvin asetettu ja odottaa seuraavaa vaihetta.
Uusi aamu, uusi into päällä kun on kunnon aamupala siroissa vatsoissamme ja tuopillinen mustaa kaffetta piristämässä mieltä ja ruumista. Päivän agenda oli tehdä otelautaan sahaukset kaulanauhoille. Tässä taas wöörldwaidweb oli apuna saimme sieltä millin sadasosan tarkat mitat mihin mikäkin nauha tulee.. toki noin tarkasta mitasta ei ollut paljoa hyötyä sillä käytössämme oleva työntömitta antaa tulosta ainoastaan millin kymmensosan tarkkuudella jote pyöristys oli pakollinen. Käytössä oli paikallisesta rautakaupasta ostettu muovinen sapluuna joka ei ollut ihan se täsmällisin tarkkuustyökalu koska Kaitsun huippuhyvä ja terävä “japanin saha” liikkui hahloissa kun se kuuluisa “hullun k****ä mielettömän p****ä”.. mutta tähänkin oiva kaksikkomme keksi ratkaisun ja tarkkaan sahattu kakkosnelosenpalanen tuki sahaa juuri sopivasti että saatiin nauhojen paikat sahattua. Toki (taas) tuli pikku propleemi eli kuinka syvään voi sahata koska otelautaa tullaan hiomaan ja mulkkaamaan vielä vaikka kuinka paljon. Noh, saatiinhan ne jotenkin sahattua.
Seuraavaksi oli mietittävä millä laitetaan otelautaan ns. inlayt eli otenauhojen merkit. Nuo merkit on ihan ostettavissa mutta webbikauppahörinöissämme SP -elektroniikasta unohdettiin koko hemmetin pikkunäpykät ostettua… Eli. Taas harkittiin ja mietittiin. Mahdollisia ratkaisuja tuli useitakin ja kolmen alan kaupan kautta käytyämme päädyimme siihen “ei niin normaaliin ratkaisuun”. Kaitsu pisti 3D -matriisin tulille ja tulosti napit. Itse allekirjoittaneena täytin poratut reiät Titebond -liimalla ja kuivattuaan lisäsin epoxi -liimaa niin että täyttyi. Tulokset näkee tulevissa jaksoissa.
Itse otelaudan mensuuri on tärkeää soittamisen kannalta. Se määräytyy ympyrän kaaren mukaan ja Kaitsu oli 3D -printannut palikan johon saatiin teipattua hiomapaperi ja tämä yhdistettynä itsetehtyy jigiin saatiin hiottua aikas pirun hyvä muoto otelaudalle. Tässä lensi hiki ja kädet on puuduksissa vielä pitkään mutta valmista tuli.
Nyt joutuu molemmat taas lähtemään leipätöiden pariin joten tarkoituksena ollut otelaudan liimaus kaulaan jäi seuraavaan kertaan. Käykää tsekkaamassa jaksot osoitteessa www.apikai.eu ja jakakaa niitä kaikille tutuille josko sieltä joku muukin diggailisi meidän käsityötaitoja.. tai sen yritystä.
Ps: pääsinhän lopuksi suhauttamaan spräypurkista pohjamaalin rungon päälle 🙂