Kesäkuun alussa kun saimme meidän kaksi kitaraa vuorokaudessa lähetyksen tehtyä saimme näköpuhelimen päähän pitkänlinjan basistin Kari “Pille” Peltosen, Kaitsu oli jo keväänmittaan käynytkin Pillen kanssa joitan viestittelyjä mutta nyt homma alkoi konkretisoitumaan ja grillauksen ohessa kävimme pitkät jutustelut hänen kanssaan. Se nyt ei ollut yllätys että basistimestari oli myös erittäin mukava tyyppi joten siitä oli hyvä alkaa rakentamaan ApiKai Bassoa. Jo tässä vaiheessa (Pillen hienohkosta epäilyksestä huolimatta) päätimme että ApiKai soittimet ovat rungoltaan pääosin jalavaa ja kaulastaan vaahteraa. Ja tähän päädyttiin tosin että myös otelauta tulisi vaahterasta mahdollisen jalavan aiheuttaman “kovahkon” saundin kompensaatioksi. Pille myös halusi “jatsarin” eli perinteisen Fender Jazz -basson muodot mutta lyhyemmällä skaalalla. Piirrustuspöydällä otettin bodystä n. 2cm pituudesta mutta kaula jätettin ns. “normimittaiseksi. Ainiin ja väri päätettiin myös. Siitä tulisi punainen joka värjättäisiin petsillä ja päälle ruiskitaan tonnikaupalla nitrolakkaa. Jees, nitro rules!
Tuon ensimmäisen juttukerran aikana sovittiin että teemme rungon ja kaulan “äpäyt” valmiiksi ja Pille tulee heinäkuun ekalla viikolla pajalle päiväksi jolloin alettaisiin hiomaan soitinta pelimannin käteen sopivaksi. Tottakai juhannus yllätti autoilijat ja allekirjoittaneen tädin poismeno johti siihen että muutaman päivän sukulaisreissu vierähti reiluksi viikoksi. Kuten kaikki tietävät niin kesä menee sellaista vauhtia että heikointa hirvittää joten aloimme hankkimaan puutavaraa ja hardwarea (mikityksen Pille halusi tehdä kokonaan itse) ja saatiin sovittua artistin pajavierailuksi elokuun alkuun 5.8.
Olimmekin saaneet rungon aika hyvään muotoon ja sain jopa edellisenä päivänä liimattua otelaudan kaula-aihioon eli kun artisti asteli matalaan pajaamme oli hommat niinkö aika hyvässä mallissa.. Toki oishan voinut vähän enemmänkin aikaa ottaa mutta “kun oli kaikenlaista::…”
Päivä sinällään sujui varsinkin leppoisasti ja mielikuva Pillestä mukavana ja leppoisana tyyppinä senkuin vahvistui. Mutta ammattimies on ammattimes joten sain häneltä suoraan palautetta sekä toiveita joiden mukaan minun oli helppo muotoilla kaula juuri hänen näppeihin sopivaksi.
Pille Peltonen ja ApiKai -basso siinä vaiheessa kun vielä hiomapaperi laulaa ja höylä huutaa hunajaa. Eli näin meillä tehdään syliinsopivaa soitinta.
Olimme jo näköpuhelin vaiheessa jutellet että hän on soittamassa bassoa Helsingin Juhlaviikoilla Taiteiden yönä Lauri Porran “Basso” -teoksessa Helsingin senaatintorilla. Teoksessa tulisi olemaan yhteensä 130 esiintyjää jossa useitakymmeniä sähköbasisteja. Ja jos saadaan tuo soitin valmiiksi ajoissa niin täysi mahdollisuus että hän soittaisi sillä tuon keikan. Toki jos siitä tulee ihan paska niin menee mietintämyssyyn.
Aika vähiin jäi läpsyt kun alettiin laskemaan kuinka pian se konsertti onkaan. Itse tapahtuma oli torstaina 15. elokuuta. Paskempi homma että allekirjoittanut joutui lähtemään keskisuomeen hautajaisiin perjantaina 10. elokuuta. Ja jotta Pille ehtisi asentaa sähköt plus omat säädöt halusi hän muutaman päivän aikaa, olihan konserttiviikolla myös useampana päivänä harjoituksia ennen suurta hetkeä. Tämä pisti miettimään meneekö kuitankin persiilleen. Nyt oli maanantai ja paljon tekemättä esim. nauhoitukset, petsaus, lakkaus, virittimien, tallan etc. asennus. Ai perkele kävi mielessä moneen otteeseen. Mutta näin sovittiin. Pille joutui perjantaina lähtemään Tuuriin keikalle joten kun Api tulee suomeen vie hän muuten valmiin basson (paitsi sähköt) hänen rouvalleen jolloin artisti saa viikonloppuna asentaa ja kolvata.
Eli toimeen. Ensimmäisenä piti tietysti saada värit pintaan jotta lakka ehtisi kuivata tarpeeksi osien asentamista varten. Pajallamme edelleen yläkerran “mummonhaisteluongelma” joten siellä ei voinut toimenpiteitä suorittaa eli kaikki “käryävä” piti tehdä takapihamme grillikatoksessa. Onneksi siinä maanantaina Pillen vierailun yhteydessä tuli koko ajan touhuttua eli runko saatiin hyvinkin sileäksi kuin myös kaula. Tiistaina vielä loppusilaukset ja eikun petsiä runkoon. Varmuudeksi annettiin petsin kuivaa yli 12 tuntia ja sinä aikana sain tehtyä kaulanauhojen asennjksen sekä viimeistelyn sekä asennettiin porukalla otelaudan inlay -merkit.
Alkoi näyttämään jo ihan kohtuuhyvälle mutta silti takaraivossa oli pieni epäilysken siemen… näinkö on basso Apin mukana perjantai -aamuna kohti Helsinkiä. Kuitenkin torstaina kaikki näytti kohtalaisen hyvälle ja päätettiin että juhlitaan hommaa samalla grillaamalla kunnon lihaa ja tehdään kokoaminen takapihan grillikatoksessa kun kelikin suosi. Ensimmäisenä oli tallan ruuvaus johon oltiin pajalta otettu (jonkun aivopierun seurauksena) messinkiruuvit. Vaikka olimme poranneet reiät ruuveille valmiiksi napsahti ensimmäinen poikki heti alkuunsa.. tai ei heti alkuunsa vaan sen verran syvälle että perus “nahkamiehellä” sitä ei pois väännetty. “Vihko esiin ja merkataan: aamulla pajalle irroittaan ruuvi jota ennen haetaan Bauhoffista uudet”. Asennetaampa virittimet. Tuntui kanssa “Kids stuff” -hommata mutta virittimen etupuolelle tulevat ohausholkit eivät meinanneet millään mennä paikalleen vaikka olimme varta vasten reikiä suurentaneet. Kuitenkin lopulta istuivat mutta itse virittimen kiinnitysruuvien reiät oli tietysti unohtunut tehdä. Jo toinen raksi vihkoon aamulla.
Nyt alkoi todellinen kalkuloiminen. Kaulakin vielä asentamatta ja jälkiviisaus alkoi nostaa päätään “olisiko pitänyt tehdä jotain toisin”.. Pakko oli lähteä pakkaamaan reissua varten ja naapurin Petrin kanssa sovittiin että lähdetään 08:30 liikkeelle niin ehdin tekemään pajalla nuo hommelit ennenkuin pitää olla satamassa klo 11:15.
Ransiitti paukahti aamulla pihasta ja lähdimme matkaan. Nyt alkoi ihan tosissaan jo jännittämään ja mielessäni laskin jokaisen liikkeen ja työkalun mitä pajalla tarvitsen ja missä järjestyksessä. Bauhoffista rosteriruuvit löytyi heti -kiitos Petri- ja 09:10 olimme pajalla. Basso pöydälle ja papukaujapihdeillä irroittamaan sisään katkennutta messinkiruuvia.. Petri onneksi keitti samalla kahvit joten pystyin keskittymään potilaaseen. Talla kiinni. Check. Virittimet kiinni. Check. Hihnan pidikkeet kiinni. Check. Kaula kiinni: hmmmmmm. Tämähän oli edellisen illan ToDo -listassa. Koska kaularaudan säätöaukko on bodyn puolella ei säätämään pääsisi ilman että ottaisi kaulan irti. Eihän sellainen käy. Routteri käteen ja tekemään sopivaa aukkoa runkoon jotta kuusiokulma -avain sitten sopis. Onneksi tuo kävi iisisti ja pikku “hoonauksella” raudansäätö onnistui. Haikein mutta onnistumiseta (vielä tässä vaiheessa) melko ylpeänä pakkasin basson pussiin, vaihdoin siistit vaatteet matkaa varten ja sammutin pajalta valot. Kello oli 11:03. Petri lupasi heittää satamaan joten ei kiirettä, ehtisin käymään vielä hakemassa tuliaisetkin.
Epilogi
Sain basson toimitettua Helsinkiin Eetukka serkkuni avustuksella ja tässä vaiheessa takki oli aika tyhjä. Pille tulisi saamaan soittimen käteensä seuraavana päivänä enkä enään pystyisi tekämään mitään jos joku olisi ollut “niinku persiillään”. Ex avovaimoni mummoa lainaten: “rystyset ristiin kyynärpäitä myöten”.
Moni on myös ihmetellyt tuota “perversiotani” Jalavan käyttöön.. jonka ymmärrän hyvin. Puuhan on todella painavaa ja tätäkin bassoa ohennettiin oikein reippaalla kädellä jotta saatiin sellainen soitin että jaksaa soittaa keikan ilman telinettä. Mutta nyt varsinkin Pillen tykästyessä saundiin olen varma että jalavalinjalla jatketaan. Okei, onhan se vähän raskas ja varsinkin oksien kohdalta kova työstää mutta sit vaan pitää tehdä vähän kovemmin duunia. Ja onhan se niin kaunis puu, ja kun sitä saa suoraan rungon kokoisena palana ilman että joutuu palikoista liimaamaan niin härregud. Ja puuta ei peitetä maalilla, korkeintaan koristellaan ja tuodaan kauniin puun syyt näkyviin. Jokainen on erilainen ja uniikki.
Kuitenkin lauantaina sain artistilta soiton joka jopa kehui bassoa. Sanoi saundin yllättäneen positiivisesti ja oli joutunut muutamia mikkejä sovittamaan ennenkuin jyvä löysi kympin. Se soitin lähtisi Senaatintorille seuraavana torstaina. Olo oli sanoinkuvaamattoman hvyä ja Kaitsun kanssa onniteltiin toisiamme hyvästa työstä.
Tässä vieä pikku speksit:
- runko jalavaa
- kaula ja otelauta vaahteraa
- virittimet Gotoh
- talla fender (joku spessumalli, en muista tarkemmin)
- nauhat Fender
- 32″ skaala
- otelaudan radius 9,5″
- petsiväri jonka päällä n. 5-6 kerrosta nitrolakkaa
- hikeä, kyyneliä, pari sananharkkaa, muutama neliö Mirka -hiekkapaperia, reilu kilo entrecotea kera muutaman “sihi -juoman” ja El Chivon.
Kiitos vielä Pillelle luottamuksesta. Petrille ja Eetukalle kyydeistä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Basson tekeminen on kivaa. Näitä lisää. TSEH, olen puhunut.
