Jo keväällä 2025 tuli tilaus Les Pau -tyypin kitarasta. Itse koin sen vähän jopa pelottavana koska vaikka noita liimakaulaisia on jo tehty niin “Lepassa” on ulkosivuilta kaareva kansi jonka tekemistä sen hetken työkaluilla vähän arvelin.. Mutta kun tilaaja sanoi kysyessäni millaista hän haluaa niin ainoa toivoe oli “kunhan se on punainen” ja heti perään “saat vapaat kädet kaikkeen muuhun”. Se oli helpottavaa koska samaan aikaan oli SG valmisteilla johon oli hyvinkin tarkat speksit miten pitää tehdä ja millainen lopputulos pitäisi olla. Mutta siitä joskus toiste.
Materiaalit haettiin perinteisestä puutavara kaupasta ja jo heti alkuun halusin että siihen tulisi jalava runko ja kansi. Kaula tulisi olemaan vaahteraa ja otelauta jotain ihan muuta. Eikun kauppaan ja ostettiin varmaan satakiloinen jalavanpala josta saisi kaikki mahdolliset materiaalit runkoa varten (kuva). Eikun sirkkeli ja vannesaha iskuetäisyydelle ja hommeli alkoi saada muotoaan. Hommaahan viivästytti sekin että jouduimme edellisen työtilan vesivahingon vuoksi muuttamaan uuteen paikkaan. Onneksi paljon parempaan.
Homma pääsi kuitenkin loppukesästä hyvin vauhtiin ja muutamien tuntien JuuTuubi -videoiden katselujen jälkeen päätin että en käytä mitään ideaa mitä Tuubi tarjosi. Tai siis kyseessä oli se miten teen kaarevuuden kanteen. Lopputuloksena tein lyijykynällä apuviivat ja laitoin rälläkkään hiomalaikan.. sit menikin improvisoinnilla. Eikä tullu edes huono vaan olin tekemiseeni kovinkin tyytyväinen. Elektroniikan ja potikoiden paikathan olin jo tehnyt ennen kannen liimaamista ja selkeääkin selkeämpi oli että soittimeen ei tule mitään erillistä “pleksiä” jossa volumet ja tonet olisivat vaan kaikki tulee puun läpi nätisti kanteen joissa olisi kiva “pyöristys”.
Kaulaan olin jo alumperin päättänyt materiaaliksi vaahteran. Normaalit “kipsonithan” tehdään yleensä niin että body ja kaula on mahonkia ja sit tuo kansi on loimuvaahteraa mut miksi tehdä samanlainen? Hä? Kun kerta vapaat kädet on annettu ja pääsee imrovisoimaan. Kaulamatsku siis “check” mutta otelauta vielä mietitytti. Onneksi pajalta löytyy (luullakseni) Wengeä joka on sinällään hyvinkin kirkassointinen puu. Ainoa ongelma oli että palat mitä sitä oli niin olivat liian kapeita. Ennekin olen niitä yhdistellyt sopivan leveyden saamiseksi mutta nyt halusin vähän (vähä) kikkailla. Joten liimailin pairista Wengestä, mahongista ja koivusta otelaudan jonka sitten tasohöylällä höyläilin sopivaan paksuuteen. Sit pitäähän siihen jotain koristetta saada joten suunnitttelin koristelun jonka sitten poltin laserleikkurilla samalla muodon ja otenauhojen merkkien kanssa. Sen jälkeen sekoitin epoksiin Mica -väriä jonka kuiviuttua aloin hiomaan otelaudan raidusta äpäyt 11″ asteeseen. Se mielestäni onnistui hyvin ja tuli ainakin otelauta jollaista ei heti tule vastaan. Samalla poltin pajanaapuriltani saamaan eksoottiseen puunpalaan lapaan tulevan “kannen” jossa tietysti meirän loko ja asiakkaan niemämä skitta.
Nyt tilanne se että odotan loppuosia jotka pääsisin asentamaan asap ja saisin koko komeuden vielä luovutettua ennen joulua. Viimeisistä vaiheista vielä uusi postaus oikein videoiden kera. Olkaahan kuulolla !!! TSEH!