Kun vuonna 2024 kesäkuussa yritimme saada 2 kitaraa valmiiksi 24 tunnissa oli jo selkeä että ne lahjoitetaan jollekin tarvitsevalle. Kaitsulla oli omastaan täysin selkeä ajatus että kohde on Tallinnan Suomalainen Koulu ja sen musiikkiluokka. Eli ajatus oli erittäin hyvä ellei ihan perhanan hyvä. Ajallaanhan nuo eivät silloin valmistuneet (tarina löytyy blogista) mutta viimein vuosi tuon jälkeen puolivalmiista kitarasta oli tarkoitus tehdä toimiva soittopeli ja deadlineksi 17. toukokuuta jolloin ko. Koulussa vietettäisiin vuosijuhlaa ja avointen ovien päivää.
Projekti ei sinällään ollut paha koska Kaitsu oli päässyt jo aika pitkälle (rungon muotoilu, otelauta valmis ja liimattu, nauhat asennettu etc.) mutta paljon jäi vielä Apillekin hommaa jotei eikun sorvin ääreen.
Problemia vähän aiheutti se että vain kuukausi ennemmin olimme muuttaneet uusiin työtiloihin ja pakka oli vielä vähä sekaisin. Mutta pikkuhilja työ eteni ja aikataulukin alkoi painaa päälle.
Vielä illalla ennen luovuttamispäivää tehdessäni hienosäätöjä niin huomasin että yksi otelaudan otenauha vähän irvisti ja kun naputin sitä vasaralla kaitkaisin samalla ohuimman e-kielen… ja tietysti kello niin paljon että mikään musiikkiliike ei ollut avoinna joten unelma uudesta kielestä oli unohdettava. Onneksi yhdestä ”tekeleestä” sain vähän käytetyn kielen joka vielä piti virettä ja noin 00:30 sain suljettua pajan ovet ja lähteä odottamaan innolla (sekä vähän pelonsekaisin tuntein) seuraavan aamun luovutustilaisuutta johon oli myös oppilaiden lisäksi tulossa muuta yleisöä.
Kaitsu oli jo hyvissä ajoin aamulla hakemassa minua ja kitaraa ja auton nokka kohti koulua. Meidät otettiin vastaan aivan loistavalla vieraanvaraisuudella joka sekin pisti molempien vatsoja jännityksestä löysälle. Itse tilaisuus oli kuitenkin varsin mukava ja kun pääsimme luovittamaan kitaran oli kummallakin jo hymy korvissa. Varsinkin kun koulun oma kitaralupaus otti soittimen heti käyttöönsä ja soitti meille ja paikalla olevalle yleisöllä vähä rokkia.
Vaikka duunia oli, aikaa ja rahaa meni mutta molemmat todettiin tilaisuudesta lähtiestä että ”onpas hyvä fiilis”. Joskus tollainen ”menoerä” jää toiseksi kun itsellekin saa siitä paljon. Siitä oli hyvä aloittaa kesä kaksnollakasviis.
