1.0APIKAI GUITARShttps://apikai.eu/enaskoadminhttps://apikai.eu/en/author/askoadmin/rich600338<blockquote class="wp-embedded-content" data-secret="P0jGY3n61n"><a href="https://apikai.eu/en/voiko-kitaran-tehda-vuorokaudessa/">Voiko kitaran tehdä vuorokaudessa?</a></blockquote><iframe sandbox="allow-scripts" security="restricted" src="https://apikai.eu/en/voiko-kitaran-tehda-vuorokaudessa/embed/#?secret=P0jGY3n61n" width="600" height="338" title="“Voiko kitaran tehdä vuorokaudessa?” — APIKAI GUITARS" data-secret="P0jGY3n61n" frameborder="0" marginwidth="0" marginheight="0" scrolling="no" class="wp-embedded-content"></iframe><script> /*! This file is auto-generated */ !function(d,l){"use strict";l.querySelector&&d.addEventListener&&"undefined"!=typeof URL&&(d.wp=d.wp||{},d.wp.receiveEmbedMessage||(d.wp.receiveEmbedMessage=function(e){var t=e.data;if((t||t.secret||t.message||t.value)&&!/[^a-zA-Z0-9]/.test(t.secret)){for(var s,r,n,a=l.querySelectorAll('iframe[data-secret="'+t.secret+'"]'),o=l.querySelectorAll('blockquote[data-secret="'+t.secret+'"]'),c=new RegExp("^https?:$","i"),i=0;i<o.length;i++)o[i].style.display="none";for(i=0;i<a.length;i++)s=a[i],e.source===s.contentWindow&&(s.removeAttribute("style"),"height"===t.message?(1e3<(r=parseInt(t.value,10))?r=1e3:~~r<200&&(r=200),s.height=r):"link"===t.message&&(r=new URL(s.getAttribute("src")),n=new URL(t.value),c.test(n.protocol))&&n.host===r.host&&l.activeElement===s&&(d.top.location.href=t.value))}},d.addEventListener("message",d.wp.receiveEmbedMessage,!1),l.addEventListener("DOMContentLoaded",function(){for(var e,t,s=l.querySelectorAll("iframe.wp-embedded-content"),r=0;r<s.length;r++)(t=(e=s[r]).getAttribute("data-secret"))||(t=Math.random().toString(36).substring(2,12),e.src+="#?secret="+t,e.setAttribute("data-secret",t)),e.contentWindow.postMessage({message:"ready",secret:t},"*")},!1)))}(window,document); //# sourceURL=https://apikai.eu/wp-includes/js/wp-embed.min.js </script>http://apikai.eu/wp-content/uploads/2024/06/Nayttokuva-2024-06-10-kello-17.53.47.png1348808Talven pimeänä aikana saa välillä vähän tyhmiäkin ideoita. Tällä kertaa mieleemme tuli että mitä jos tehtäisiin live -striimi aiheesta ”kaksi miestä, kaksi kitaraa 24 tuntia”, eli lyhyesti pystytäänkö rakentamaan toimivat soittopelit vuorokaudessa. Heti ensimmäisenä tiedettiin että jonkunverran joudutaan tekemään etukäteisvalmisteluja. Puutavarat runkoja varten haettiin sopivaan paksuuteen höylättynä ja pajalla olleesta parin metrin vaahteralankusta sahattiin kaulapalat ja otelaudat ”äbäyt” -paksuuteen. Samoin kaikki osat tilattiin jo pari viikkoa etukäteen vaikka unohdettiikin mm. potikoiden nupit. Toinen asia joka oli tiedossa oli että loppukäsittely esim. lakkauksen osalta oli mahdotonta. Aika ei vain riitä lakan kuivumiseen samoin liimausten kanssa. Onneksi ainoa liimattava osa oli otelauta kaulaan kiinni joten työjärjestys paljastui siinä. Kaula on tehtävä ensin. Kolmas asia joka vaikeutti suunnittelua oli työpajan sijainti kerrostalon kellarissa jossa oli tietysti hiljaisuus klo 23-07 välisenä aikana ja tuolloin ei paljoo kovaäänisiä sähkötyökaluja voinut käyttää tai olisi pian ollut miliisit paikalla torpeedoimassa ahkeria kitaranrakentajia. https://youtu.be/-Z80fkaFaxA?si=xcH-nUYJYesQ9rCJ Homma saatiin kuitenkin hyvin alulle. Ensimmäisenä hoidettiin tasohöylällä kaulat ja otelaudat sopiviin mittoihin.. toki kauloja olisi voinut höylätä muutaman millin enemmänkin mutta hyvä alku tämäkin. Hommia tehtiin vähän ns. ristiin eli ei oltu samalla työpisteellä yhtäaikaa mutta kuitenkin toisiamme koko ajan auttaen kun sitä tarvitsi.  Käsikirjoituksen mukaan kaulojen olisi tullut olla liimauksessa klo 15 jotta liiman kuivumiseen olisi jäänyt 12-14 tuntia mutta johonkin se kello vaan kävi ja liimaukset olivat valmiina n. klo 16:30, hyvä niinkin koska eihän sen nyt parista tunnista voi jäädä kiinni.. eihän? Samalla todettiin myös että alunperin tarkoituksena ollut petsaus eli rungon värjäys unohdetaan.  Kun kaulat oli viety puristimien ympäröiminä toiseen huoneeseen kuivumaan alettiin työstää runkoja. Koko viikon kun esivalmisteluja suunniteltiin kävi listalla kohta ”osta varaterä vannesaahaan” mutta ”eiköhän se nyt kestä” ajatusmaailma otti niskaotteen ja terä jäi ostamatta. Olisiko siinä noin 10 minuttia mennyt kun Kaitsulta jäi ohut siivu puuta terän ja ohjurin väliin ja se oli siinä. Pika soittoa frendillemme Petrille, voisiko käydä ostamassa uuden terän ja hän tekikin työtä käskettyä. Paitsi tässä vaiheesa MrMurphy -tunki väliin ja kaupassa tuon varaterän kohdalla hylly huusi tyhjyyttään. Toisesta kaupasta löytyi terä mutta samainen Murphy oli taas kiukuttelemassa ja tuo terä oli itse sahaan liian pitkä.  Itsetuhoisten ajatusten lomassa oli pakko ottaa käyttöön plan B. Eli niinkuin ennenkin niin kuviosaha käyttöön johon allekirjoittaneella PITI olla uusia teriä mutta pskan marjat.. umpitylsiä teriä jotka tekivät sahauksesta enimmäkseen tuskallista.  Jos olisimme saaneet vannesahalla tarkan sahauksen olisi itse viimeistelyrouttaaminen yläjyrsimellä ollut lasten leikkiä mutta nyt ylimääräistä matskua oli hurja määrä ja jyrsimen terät alkoivat huutaan niveaa ja muuten noin tunnin hommaan per skitta menikin 3-4 tuntia.  Kello alkoi pahassti lähetelemään kello 22 ja oli pakko siirtyä ns. käsitöihin. Onneksi molemmat rungot olivat edes kohtalaisessa muodossa mutta alkoi epätoivo hiipumaan ja hartiat kramppaamaan.. Olisihan ollut ihan välttämätöntä että olisimme saaneet mikkien reiät sekä kaulan paikan kolo routattua muotoonsa ennen hiljaisuuden saapumista.  Noin kello 02:30 olimme tilanteessa jossa molemmissa oli yllättävänkin hyvä energia päällä mutta tilanne olisi vaatinut kovaäänisen yläjyrsimen käyttöä projektin edistämiseksi. Teimme yhteisen päätöksen että otetaan tässä vaiheessa paussi ja yritetään hetki levätä ja jatketaan heti kun metelöidä taas saa. Eikun pallit alle ja otsa pöytää vasten.  Kello 06 sovittiin herätys ja kummallakin meistä alkoi aivoissa käydä lista mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä. Mikäli oltaisiin päästy vaiheeseen että mikinpaikat etc. olisi olleet kunnossa niin olisimme päässeet tekemään elektroniikat ja vastaavat ”hiljaisuutta vaativat” toimenpiteet. Ei auttanut kun pistää aamupalantyyppistä hellalle ja kahvia litrakaupalla naamariin.   Kun kello tuli vähän vajaa 07 päätimme että koneet käyntiin, tuli sanomista tai ei. Haimme liimauksessa olleet kaulat ja poistimme puristimet huomataksemme että homma oli onnistunut erittäin hyvin ja liima oli tarpeeksi kuivaa työstöä varten.  Paitsi.. olisi perhana pitänyt silloin heti alussa ottaa kaulasta reilu sentti vielä pois mutta oltiinhan ajateltu että vannesahallahan se onnistuu näppärästi.. jos ois ehjä terä.. voe… No saatiin kuitenkin otelaudat kaulaa kohden sen verran hyvin jiiriin että molemmat pääsivät asentamaan nauhat. Itse aloin epätoivon vimmalla hiomaan kaulaa muotoon ja aiheutin pajalla sellaisen vaahterapölypilven että Kaitsulla meinasi henki loppua..  Hurjan rutistuksen jälkeen noin klo 09 Kaitsun usko alkoi loppua ja hän sanoikin suoraan että turha yrittää valmista koska se ei vain onnistu. Myös väsymys alkoi puskea siihen malliin päälle että ei olisi ollut järkevääkään koska virhelyöntien määrä voisi kasvaa ja samalla kasvattaa myös työmäärää kun joutuu korjaamaan tyhmiä mokia.  Itselläni oli kuitenkin siinä vaiheessa että katsottiin että saataisiinko edes toinen valmiiksi. Mikäli saataisiin vireinen soitin soimaan -vaikka ilman mikitystä- olisimme lunastaneet lupauksemme edes jossain määrin.  Noin kello 11 aloin tajuamaan että ei vaan aika riitä. Liian paljon tekemistä ja pikku mokien vaaraa alkoi selvästi esiintyä. Pakko pistää hanskat tiskiin ja tehdä rauhassa loppuaika harkiten ja loputkin keskittymiskyvyt käyttäen.  12:00 -Game over.  Epilogi: Vastausta kysymykseen voiko kitaran (tai tässä tapauksessa kaksi) rakentaa, jäi vähän ristiriitaiseksi tunteeksi. Jos olisimme tehneet muutaman asian toisin heti alussa niin aika olisi riittänyt. JA jos tuota seitsemän tunnin aikaa jolloin ei saanut käyttää kovaäänisiä koneita olisi lopputulos varmasti toisenlainen. Toki tämä on spekulointia mutta kun tätä käytiin läpi niin molemmilla jäi usko siihen että paremmin suunniteltuna ja koko vuorokauden mahdollisuutta toimia kaiken työkaluarsenaalin avulla olisi nuo soittimet olleet soittokunnossa.  Onko koko hommassa järkeä? Eipä oikeastaan. Soittimen rakentaminen on tarkkaa puuhaa ja kun sitä aletaan tekemään kiireellä väsyneenä ei sitä voi suositella kenellekään.. Mutta hauskahan se oli testata äärirajojaan ja ehkä joskus tulevaisuudessa hommaa koitetaan uudestaan paremmin suunniteltuna ja paremmin organisoituna.  Suurkiitos koko yön valveilla ollelle ohjaajalle Aliisalle joka hoiti myös chatin sekä nettiyhteysongelmat ja ajoittain ylikuumenevat kamerat. Olit korvaamaton apu.  Kiitos myös Sawohouselle sponssista sekä Wepardille kalustosta ja kaikille jotka jaksoivat chatin kautta tsempata pitkin yötä.  Tässä vielä muutama kuva mihin asti päästiin. Viimeistelyt alkavat pian ja lopputuokset silloin myös nähtävissä.  ApiKai kiittää. Ja kuittaa. Ahoi, thänks ja TSEH.